Keskustelin eilen valmentamani nuoren tyttökoripallojoukkueen kanssa murrosiästä. Lähinnä varmistin, että he ymmärtävät edessä olevan elämänvaiheen tuomat mahdolliset tunnepuolen haasteet myös harrastuksen kannalta. Se, mitä näiltä nuorilta toivoin oli avoimuus ja keskusteluyhteys, jotta voin tarvittaessa haasteiden edessä keskustella heidän kanssaan (erityisesti tunteista, ajatuksista ja niiden mahdollisista sudenkuopista). Valmentajana tiedän, että murrosiän vaihessa dropout ilmiö on voimakkaammillaan ja luonnollisestikaan en toivo kenenkään tippuvan pois hyvän harrastuksen ja tärkeiden oppien parista. Koska kuten aiemmin kirjoitin: koripallo on niin paljon enemmän kuin vain urheilulaji.

Tunnetaidoista ja kasvaneesta itseymmärryksestä hyötyy jokainen ja ne ovat oikeastaan pohjataitona kaikelle. Oli pakko “tarttua näppäimistöön” ja kirjoittaa aiheesta tännekin.

 

Muutamia tunteisiin liittyviä faktoja:

  • Tunteet (tunteen kokeminen) ovat totta.
  • Tunne on kemiallinen reaktio kehossa, joka tuntuu kehotuntemuksena.
  • Eri tunteet tuntuvat eri kohdassa kehoa ja hieman erilaisina tuntemuksina (esim. jännitys “perhosina” vatsassa, ahdistus puristuksena rinnassa).
  • Aivoillamme on näille kehossa koettaville tuntemuksille “nimilappu” eli tunnistamme ne tiettynä tunteena (esim. pelko, viha, epävarmuus).
  • Tunteet vaikuttavat toimintaamme (esim. pelätessä saatat paeta, hakeudut myönteisiä tunteita tuovan tekemisen pariin) ja kehoomme (jännittäessä suu kuivuu, innostuneena posket hehkuu).
  • Samassa tilanteessa olevat ihmiset voivat kokea täysin erilaisia tunteita (kokemus on siis täysin uniikki).

 

Mistä tunteet sitten tulevat? Osa tunteista syttyy ilman tietoisuutta, ikään kuin automaattisesti, sisällämme. Toki näihinkin tunteisiin voimme vaikuttaa, kunhan olemme ensin tulleet tietoiseksi niistä. Esimerkiksi saatat säikähtää jotain niin nopeasti, ettet ehdi edes tajuta sitä, mutta pystyt laannuttamaan tunnereaktion kun huomaat, ettei sen suurempaa vaaraa ole.

 

Osa tunteista syntyy puolestaan ajattelustamme. Itseasiassa valtaosa tunteistamme on suorassa yhteydessä ajatteluumme nykyhetkessä. Kiinnitäpä huomiota, niin huomaat! Toisin sanoen epävarmuuden tunne syntyy (tai ainakin pysyy yllä) epävarmuuteen liittyvistä ajatuksista, pelko pelkoajatuksista jne.

Mielemme on siis tunteidemme suurin moottori!

 

Mielen vipuvarresta johtuen tunnemaailmaamme liitty mielestäni kaksi tärkeää asiaa, jotka toivon sinun painavan mieleesi tulevaisuutta varten. Ensinnäkin voimme vaikuttaa tunteisiimme mielemme kautta, koska pystymme ohjaamaan ajatteluamme, luomaan mielikuvia jne. Mieli on siis moottorin lisäksi myös ohjauskeskus. Toinen asia liittyy mielen tekemiin virheisiin. Ajatus on joskus (aika useinkin) vain ajatus, eikä perustu todellisuuteen millään tavalla. Tästä syystä ei tunnekaan ole aina oikeassa, vaikka onkin sillä hetkellä kehossamme totta. Annan esimerkkejä:

 

Koet epäonnistuneesi, koska sait huonon palautteen. (havainnointisudenkuoppa: Huomiosi on kohdentunut yhteen huonoon palautteeseen, eikä näe neljää hyvää. Jos havainnointi näkisi kaikki 5 palautetta samanarvoisina, olisi tunteesikin erilainen)

 

Olet pettynyt, kun toinen myöhästyy sovitusta tapaamisesta: ajattelet: “hän ei arvosta minua”. (tulkintasudenkuoppa: hän viimeisteli esitystään viimeiselle minuutille saakka, koska halusi onnistua edessäsi, eikä kehtaa myöntää asiaa sinulle. Jos olisit tästä tietoinen (tulkitsisit totuuteen perustuen) ja tunteesi olisi täysin erilainen)

 

“Epäonnistun varmasti.” “En minä osaa enkä opi.” “Kaikki muut pystyvät, paitsi minä.” (sudenkuoppa: negatiivisen sisäisen puheen uskominen totuutena. Mielen tehtävä on höpöttää ja meidän itsemme tehtävä on sivuuttaa turhat osiot)

 

Mielemme tekee paljon virheitä ja tuppaa olemaan negatiivisuuteen taipuvainen. Se on sen luonne. Itsetuntemuksen ydin onkin mielestäni siinä, että oppii tiedostamaan omaa ajatus- ja tunnemaailmaansa, sopivalla tavalla kyseenalaistamaan sitä ja ymmärtämään, että meillä on mahdollisuus muuttaa ajatteluamme meille suotuisaan suuntaan. Toki se vaatii työtä ja toistoa, mutta on taatusti sen arvoista!

Tätä itsensä kanssa toimeen tulemisen viisautta toivon kaikille, koska se jatkovaikuttaa niin moneen asiaan: jaksamiseen, onnellisuuteen, pyrkimyksiimme, tarttumisiin ja lopettamisiin. Ettei vain kukaan nuori menettäisi jotain upeata vain sen vuoksi, ettemme opettaneet heille tätä tärkeää taitoa tai edes muistuttaneet siitä silloin, kun tunteissa eniten myrskysi.