Mitä jos katsottaisiin kaikkien tuntemia Puolen hehtaarin metsän hahmoja stressilasein? Siis Kanin, Nasun, Tikrun, Ihaan ja Nalle Puhin ominaisuuksia ja miten nämä ominaisuudet näyttäytyvät stressin näkökulmasta katsottuna 🙂

 

Kani on vastuuntuntoinen ja ahkera. Hän hoitaa uutterasti kasvimaatansa ja varautuu tulevaisuuteen.

Stressilasein katsottuna Kani kuvastaa ehkä perinteistä ajatustamme stressaavasta ihmisestä. Hänellä on vastuulliset tehtävät, joita pyrkii suorittamaan tunnollisesti. Usein vielä yksinään. Hän varautuu tulevaan, koska niin kuuluu tehdä ja se on järkevää. Hän hoitaa kasvimaan moninaiset tehtävät tunnollisesti ja taistelee siinä sivussa vielä kaiken maailman tuholaisiakin vastaan (ihan kuin perustehtävissä ei olisi riittävästi). Tästä kaikesta johtuen Kanin pinna kiristyy ja välillä hermokin pettää. Kanin stressikuorma tulee pitkälti vastuullisuuden tunteesta, yksinäisestä puurtamisesta ja ehkä vähän hermostumisreaktioistakin (“miksi sitä nyt sillä lailla piti omille ystävilleen huutaa?”).

 

Nasu on hyväntahtoinen ja kiltti ystävä. Hän on myös pelokas, koska maailma näyttäytyy pelottavana paikkana pienelle possulle.

Kun Nasua katsoo stressilasein, korostuu hänen herkkyytensä, parillakin tavalla. Herkkyydestä johtuen Nasu osaa nähdä toisen olotilan, olla myötätuntoinen ja auttavainen. Tästä syystä hän on myös mitä ihanin ystävä. Samasta herkkyydestä johtuen Nasu näkee myös vaaroja ja uhkia. Sielläkin, missä muut eivät näe ja paljon suurempina kuin mitä muut pystyvät näkemään. Pelot taitavat vielä kasvaa entisestään, kun kokee itsensäkin pieneksi ja heiveröiseksi. Nasun stressikuorma tulee toisten tunteiden “kokemisesta” (tunteisiin samaistumisesta ja myötätunnosta) sekä vaarojen ja uhkien (todellisten ja kuviteltujen) näkemisestä kaikkialla. Pelokkuuden aiheuttamaa stressikuormaa lisää myös kokemus omasta “pärjäämättömyydestä”.

 

Tikru on ylienerginen ja innostunut rohkelikko. Vauhdikkaasti sinne tänne pomppiessa sattuu ja tapahtuu.

Moni varmasti haluaisi itselleen Tikrun energisyyden ja innokkuuden ja sitä kautta tulevan rohkeuden ja vauhdin. Hyvältä kuullostavan paketin varjopuoli on kuitenkin “ympäristösokeus”: Tikru ei ehdi ajatella sen enempää, kun on jo reagoinut ja siitä syystä aika usein sattuu ja tapahtuu. Tikrun stressikuorma tulee positiivisista, kehoa virittävistä tunnetiloista (Kyllä, nekin ovat keholle stressiä! Tosin myönteisempää versiota, joka ei vaikuta yhtä haitallisesti). Stressikuormaa aiheutuu Tikrulle myös jatkuvasta pomppimisesta (pomppii yömyöhään saakka), puhumattakaan reagointityylin aiheuttamista kaaoksista ja niiden setvimisistä.

 

Ihaa on surumielinen aasi, jota epäonni tuntuu seuraavan minne ikinä hän meneekin.

Stressilasein katsottuna Ihaa on tilannepessimisti: hänen lasinsa on aina puoliksi tyhjä. Ihaa varautuu epäonneen ja epäonnistumiseen, koska niin käy kuitenkin. Hänen mielestään kannattanee olla myös yrittämättä, niin vääjäämättä edessä oleva pettymyskin on pienempi. Ihaan stressikuorma tulee kaikkinensa negatiivisesta tunnetilasta (ennakoivasta, tilannekohtaisesta ja jälkikäteisestä). Pitää kuitenkin muistaa, että Ihaan kaltaiset piirteet nousevat esiin myös ylikuormittumisen aiheuttamassa tilassa ja ohjaavat (omituisella tavalla tosin) lepäämään ja välttämään. Ehkä Ihaan piirteet ovatkin stressilasein katsottuna enemmissä määrin tätä kuin luontaista taipumusta…ken tietää?

 

Nalle Puh on hyväntuulinen karhu, joka pitää hujasta, loruilusta ja lekottelusta.

Nalle Puhin elo on rentoa: siihen kuuluu ystävien kanssa oleilua, mukavaa tekemistä, herkullista hunajaa ja sopivasti (paljon) laiskottelua.  Puh tunnetaan iloisena ja hyväntuulisena karhuna, jonka seurassa viihtyy kuka tahansa (johtuisikohan tämä juurikin hänen rennosta tavasta olla ja elää?). Nalle Puhin stressikuorma on lähes nolla. Ainoastaan pitkittynyut laiskottelu ja sokeripainotteinen ruokavalio kuormittaa Puhin kehoa. Hän on stressin kannalta katsottuna kuitenkin halutussa, palautumisen tilassa, jota kuvaa turvallinen olo ja matala aktivaatiotaso.

 

Tunnistatko mikä hahmoista olet eniten? Voi olla hyvä tunnistaa omaa luontaista taipumusta ja nähdä sen hyödyt ja haitat erilaisista näkökulmista.

Mistä näkökulmasta katsottuna se näyttäytyy hyödyllisenä ja hyvänä? (Entä ikävämpänä ja haitallisena?)

Miltä se näyttää stressin näkökulmasta katsottuna?

 

…Eikä kyse oikeastaan ole siitä millainen olet, vaan kuinka taidokas ole siirtymään (tai miten toimit arjessa että kykenet siirtymään) välillä tuohon nallepuhimaiseen -tilaan. Mitä taidokkaampi siinä olet tai tulet olemaan, sitä paremman stressinhallinnan taidon omaat ja sitä todennäköisemmin löydät jaksamisen, hyväntuulisuuden, tyytyväisyyden, onnellisuuden…

 

Paljon puhimaisia hetkiä päiviisi!
-Sanna-