Voisi luulla, että juniorijoukkueen valmentaja on aikuisena opettamassa, kehittämässä ja valmentamassa lapsia, mutta nykyään totean tilanteen olevan useammin toisin päin. Lapset opettavat meitä aikuisia. Niin kävi tänäänkin.

Pelasimme viikonloppuna Jyväskylässä järjestetyssä Lauri Markkanen turnauksessa kahdella Laukaan Urheilijoiden tyttökoripallojoukkueella. Toimin itse minityttöjoukkueen (10-11 -vuotiaita nuoria) valmentajana ja päädyimme jännittävien tilanteiden jälkeen lopulta finaaliotteluun. Vastaamme tuli joukkue, joka oli ottanut rökälevoitot aiemmista otteluista ja heidän peliään sivusta seuranneena tiesin, että vastassa on taitava, isokokoisempi ja todella fyysisesti pelaava joukkue. Olimme lähtökohtaisesti altavastaajia.

Taktisesti pelisuunnitelma oli selvä ja se teroitettiin joukkueelle. Tiesin, että on tärkeää saada joukkue myös henkisesti valmiiksi, joten “psyykkasin” joukkuetta valmistautumaan fyysisesti kovaan otteluun. Tytöt eivät olleet aiemmissa peleissä tottuneet näin fyysiseen vastustajaan ja en tiennyt kuinka he reagoisivat. Ajattelin, että edessä on kaksi vaihtoehtoa: joko fyysisyys herättää tytöissä varoivaisuuden ja pelon tai he pystyvät nostamaan omaa tasoaan vastaamalla kovuuteen normaalia kovemmalla pelityylillä. Toivoin jälkimmäistä ja tästä ennen peliä puhuimme.

Päätimme, että taisteluilme kasvoilla eteenpäin!

 

Olin valmentajana ajatellut, että jos saan istutettua tyttöjen sisälle “as if” -tyylisen asenteen, meillä on mahdollisuus haastaa vastustaja tiukaankin peliin. As if tarkoittaa, että kun kuvittelemme itsemme jonkinlaisiksi (olemme kovaa pelaava joukkue), pystymme lopulta tekemäänkin niin, huolimattakin siitä, että se ei ole tavallinen tyylimme. Minä valmentajana toivoin as if -asenteen toimivan, mutta mitä tekivätkään nämä nuoret! He opettivat minua. He synnyttivät nimittäin kolmannen vaihtoehdon, jota en edes tiennyt heissä olevan olemassa. He olivat henkisesti kypsiä, jäätävällä tahtotilalla varustettuja koripalloilijoita.

He vetivät peliin ennakkoluulottomuuden ja sydämen.

Olin kaikessa järkeilyssäni unohtanut mikä voima niissä kahdessa piileekään!

 

On käsittämätöntä, mikä valmius löytyy näiden vielä keskeneräisten, nuorten sisältä ja on yksinkertaisuudessaan ILO tulla opetetuksi ja muistutetuksi unohdetuista asioista heidän kanssaan toimiessaan. Ennakkoluulottomuus ja sydän, miten olinkaan voinut unohtaa nämä kaksi?!?

 

Ja katsokaa mikä huipennus saatiin vielä tämän kaiken päälle! Lauri Markkanen ripusti meidän upeiden tyttöjen kaulaan kultaiset turnausmitalit

<3 En kestä <3