Kuinka paljon olet päissäs? Ja kuinka vahvasti? Oletko niin vahvasti, ettet edes tiedosta omaa kehoasi tai ympäristöäsi? Ja siis: en nyt puhu alkoholista ja humaltuneena olemisesta, vaan ihan omassa ajattelussaan olemisesta.

Annas kun avaan hieman 🙂

Meillä kaikilla on ajatteleva mieli. Se on se osa sinua, joka tekee ajatustyötä: ideoi, suunnittelee, arvioi, vertailee, analysoi jne. Tämä huippuväline mm. ratkoo ongelmiasi (mutta myös synnyttää niitä), suunnittelee tulevaisuuttasi (mutta myös synnyttää pelon sitä kohtaan) ja kertoo sinulle käsillä olevasta hetkestä (totta tai tarinaa). Voisi luulla, että kunhan ajattelevan mielen tuotos on myönteistä, niin mitä enempi, sen parempi. Näin ei kuitenkaan ihan ole. Koska.

Kun olet kunnolla “päissäs”, et ole läsnä.

Silloin kun ajatteleva mielesi on tehokkaasti töissä ja huomiosi kiinnittynyt vahvasti ajattelevaan mieleen ja sen tuotoksiin, et pysty havainnoimaan ympärilläsi olevia tilanteita tarkkaan. Kuinka moni onkaan kokenut tämän esimerkiksi autolla ajaessa – risteys hujahti ohi kun ratkoit ongelmaa tai perille tultuasi et muista matkasta yhtikäs mitään, koska olit ajattelussasi koko matkan. Eikä liiallisen “päissään” olemisen ongelma kulminoidu pelkästään ulkopuolisten tilanteiden havainnoinnin heikkenemiseen, vaan myös esimerkiksi kehotietoisuuteen. Tässä tilassa et myöskään tiedosta kehoasi etkä kuule siis sen viestejä. Kehon lähettämät perusviestit, kuten nälkä, väsymys ja muut jäävät kuulematta ja todennäköisesti myös reagoimatta. Et siis todellakaan ole parhaimmillasi ollessasi “päissäsi”, saati mitä se sinulle ja elämällesi tekee pitkällä ajalla.

 

Ole päissäsi myös oikeaan aikaan!

 

Se, missä kohtaa ajatteleva mieli työtään tekee (ja että sinä pystyt hallinnoimaan tätä tilaa), on todella oleellista. Tämän tajusin ensi kerran koripallourallani vapaaheittoja heittäessäni. Ajatteleva mieli on välttämätön, jotta pystymme kehittymään. Mieleni arvioi toimintaani, suunnittelee kuinka voisin tehdä sen paremmin ja vielä analysoi kuinka siinä onnistuin. Kaikkea tätä tarvitaan, jotta opin ja tulen paremmaksi.

No, aikuisena olin jo analysointini tehnyt ja niistä oppinut. Olin heittänyt tuhansia ja taas tuhansia kertoja vapaaheittoja, joten osasin taatusti sen tehdä. Rennossa tilanteessa sain pidettyä huomioni tekemisessä: en ns. ajatellut mitään ja lopputulos oli hyvä. Haaste olikin saada ajatteleva mieli pois pelitilanteissa, katsojien ja vaatimusten edessä. Aika usein ajatteleva mieli arvioinneillaan, vertailuillaan, analysoinneillaan vaikutti toimintaani niin, että rentous katosi ja heitto sujahti usein ohi.

Vaikka en urani aikana tullutkaan tarpeeksi taitavaksi “ajattelevan mielen hiljentäjäksi”, enkä siinä täysin onnistu vieläkään, olen jo paljon pidemmällä. Ymmärrän, mistä tässä on kyse, osaan jo huomata milloin ajaudun liikaa omaan ajatteluuni ja milloin se vaikuttaa tekemisiini ja olen todella paljon taitavampi mieleni ohjaaja.

 

Kuinka taitava sinä olet tässä? Pysäytäpä itsesi joskus ja vain huomaa:
Kuinka paljon sillä kyseisellä ajan hetkellä olet ajatuksissasi? Vai oletko sittenkin läsnä: näetkö, kuuletko, tunnetko hetken täysin ilman ajattelua? Vai kenties sopivasti molempia? Tai huomaatko erilaisissa tilanteissa miten mielesi vaikuttaa tekemisiisi ja toimintaasi?

Tietoiseksi tulemalla ja mielen ohjaamisen taitoa harjoittamalla voit kasvaa taitavaksi oman tekemisen herraksi, jossa olet “päissäsi” vain sillon kun siitä on sinulle itsellesi hyötyä 🙂